Kuntaliiton kansallinen ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto

Ikääntyneiden palveluiden johdon kansallinen verkosto kiittää mahdollisuudesta tulla kuultavaksi ja antaa kirjallinen lausunto HE 231/2021:stä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuonna 2013 voimaan tullutta lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (jatkossa vanhuspalvelulaki) sekä sosiaalihuoltolakia osana hallitusohjelman ikääntyneiden palvelujen lainsäädännön uudistamista. Ikääntyneiden palvelujen johdon verkosto kiinnittää lausunnossaan erityistä huomiota hallituksen esitykseen niiltä osin, kun sillä on vaikutusta palvelujen järjestämiseen ja henkilöstön saatavuuteen.

Ikääntyneiden palveluiden johdon verkoston kannanotot hallituksen esitykseen

Nyt kuultavana oleva hallituksen esitys kuuluu ikääntyneiden palvelujen lainsäädännön toisen vaiheen uudistamiseen. Ensimmäisessä vaiheessa säädettiin mm. ympärivuorokautisten palvelujen henkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta sekä RAI-arviointijärjestelmän käyttöönotosta. Toisessa vaiheessa uudistaminen keskittyy kotona asumista tukevien sekä asumisen palvelujen säädäntöön.

Ikääntyneiden palveluiden lainsäädännön uudistukset tehdään kahdessa vaiheessa ilman perusteellista molempien vaiheiden yhteisvaikutusten arviointia.

ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto korostaa, että ensimmäisen vaiheen osittain vielä keskeneräinen toimeenpano vaikuttaa merkittävästi mahdollisuuksiin toimeenpanna toisen vaiheen esitettyjä velvoitteita.

Suurimpana syynä siihen on erittäin vaikea henkilöstön saatavuustilanne, johon ei ole nähtävissä nopeita ratkaisuja.Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäishenkilöstömitoituksen säätäminen on aiheuttanut jo nyt useita ei-toivottuja vaikutuksia ikääntyneiden palvelujen järjestämiseen ja toteuttamiseen. Jotta nyt voimassa oleva lakisääteinen mitoitusvelvoite on täyttynyt, käytettävissä oleva henkilöstö on pitänyt ensisijaisesti turvata ympärivuorokautisiin palveluihin. Kun henkilöstöä ei ole ollut riittävästi saatavilla, seurauksena on ollut palvelupaikkojen vähentämistä saatavilla olevan henkilöstömäärän mukaisesti sekä jonojen muodostumista ympärivuorokautisiin palveluihin. Lakisääteisen mitoitusvelvoitteen täyttämiseksi henkilöstöä on jouduttu kohdentamaan ja henkilöstöä on hakeutunut kotihoidosta ympärivuorokautisiin palveluihin, mikä on aiheuttanut viivettä kotihoidon aloittamisessa sekä tarvetta asiakaskäyntien lyhentämiseen. Kotihoidon aloittamisen viiveet taas ovat vaikuttaneet osaltaan koko hoitoketjun toimivuuteen siten, että ikäihmisiä ei ole voitu siirtää sairaalahoidon tarpeen päätyttyä kotihoitoon, jolloin on syntynyt jonoja ja sairaalapaikkojen epätarkoituksenmukaista käyttöä.

Jo ennestään vaikeassa palvelujen järjestämisen tilanteessa nyt valiokunnan käsittelyssä oleva esitys lisää palvelujen järjestäjälle uusia velvoitteita (mm. vuorokauden ajasta riippumattoman kotihoito ja turvapalvelujen järjestäminen).

Jotta palvelut pysytään turvaamaan, henkilöstön kriittisestä saatavuustilanteesta johtuen ikääntyneiden palvelujen johdon verkosto esittää, että vanhuspalvelujen lainsäädännön toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä muutetaan tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköiden toteutuneen henkilöstömitoituksen siirtymäsäännöksen voimaantuloa siten, että 20 § 2 momentin soveltaminen 0,7 vähimmäismitoituksen osalta siirtyy ajankohdasta 1.4.2023 eteenpäin vähintään vuoteen 2026. Verkosto toteaa tämän toimenpiteen olevan välttämätön.

Edellä mainitun pykälän voimaantulon siirto on perusteltua mm. siksi, että tällä hetkellä on käynnissä useita eri toimenpiteitä henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi, joiden vaikutukset näkyvät vasta useamman vuoden päästä. Ministeri Kiuru on asettanut työryhmän löytämään ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan saatavuuden turvaamiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Työryhmän toimikausi on 31.3.2023 saakka ja esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset alkavat näkyä vasta sen jälkeen. Samoin käynnissä olevien koulutuspaikkalisäysten vaikutukset näkyvät vasta useamman vuoden päästä.

Myöhemmin näkyvissä ovat myös nyt valmistelussa tai käsittelyssä olevien useiden sosiaali- ja terveydenhuollon sisältölakiesitysten vaikutukset sekä kuntien (jatkossa hyvinvointialueiden) ja muiden palveluntuottajien tekemien henkilöstön saatavuuteen sekä veto- ja pitovoimaan vaikuttavien toimenpiteiden vaikutukset. Yhtenäisesti käyttöön otettava RAI-arviointijärjestelmä tuo jatkossa kattavammin tietoa mm. ikääntyneiden palveluiden laadusta, jolloin tarpeet mahdollisille muutoksille perustuvat luotettavaan tietoon.

Mikäli nyt voimassa olevan vanhuspalvelulain muutos toteutetaan edellä esitetyllä tavalla, ikääntyneiden palveluiden johdon verkoston mielestä nyt käsiteltävässä olevassa HE 231/2021:ssä olevat esitykset ovat pääosin kannatettavia ja toteuttamiskelpoisia. Verkosto haluaa nostaa esille esityksestä kuitenkin kaksi kohtaa.

Lausunnolla kesällä 2021 olleessa hallituksen esitysluonnoksessa pykälässä 46a ”Turvapalvelun toteuttaminen” esitettiin, että kiireellisen avun antaja voi olla henkilö, joka on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella sopiva kyseessä olevaan kiireelliseen auttamistehtävään. Lausunnoissaan esim. palvelujen järjestäjät pitivät lausuntovaiheen esitystä pääosin kannatettavana, mutta nyt lakiesityksen 19b §:ssä on avun antajalle määritelty vaatimukseksi soveltuva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Perusteluna hallituksen esityksessä on mm. turva-auttamispalvelun asiakkaiden haavoittuva asema ja se, että sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi parhaat edellytykset ohjata tarvittaessa asiakas akuuttitilanteen jälkeiseen apuun. Käytännössä auttamistilanteiden moninaisuudesta johtuen oleellisinta on kuitenkin se, että turva-auttamisen tarpeen arvioinnin tekee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen, kuten nyt on esitetty ja että turva-auttajalla on mahdollisuus konsultoida auttamistilanteessa ammattilaista. Tällöin auttamiskäynnin voi toteuttaa turvallisesti muukin kuin sote-ammattihenkilö.

Vaikka kyseisen vaatimuksen henkilöstövaikutuksen ei arvioida oleva suuri (n. +43 henkilötyövuotta), käytännössä auttamispalvelun järjestäminen mm. pitkillä etäisyyksillä edellyttää mahdollisuuksia hyödyntää monipuolisesti resursseja ja jo olemassa olevia ja kehitettäviä hyviä käytänteitä, eikä niiden hyödyntämistä pidä lainsäädännöllä rajoittaa. Esimerkiksi hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen integroituva toiminta tuo uusia mahdollisuuksia myös auttamistilanteiden toteuttamiseen.

Ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto esittää, että 19b § toisen momentin 5. kohta kirjataan muotoon: avun antaja on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella sopiva kyseessä olevaan kiireelliseen auttamistehtävään.

Ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto näkee riskiä lakiesitysten toimeenpanolle myös esitettyjen muutosten taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Suurimmat toimeenpanon kustannukset tulevat kohdentumaan niille palvelujen järjestäjille, jotka eivät ole pystyneet aikaisemmin järjestämään kotihoidon palvelua ympärivuorokautisesti tai turva-auttamispalvelua esimerkiksi laajojen syrjäseutujen, pitkien etäisyyksien tai saaristo-olosuhteiden vuoksi. Tämän vuoksi uusien velvoitteiden kustannusvaikutus (43,9 M€) on arvioitu todennäköisesti liian alhaiseksi ja sitä pitää tarkentaa siten, että riittävä rahoitus turvataan.

Kansallinen ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto