Vihreä siirtymä ja kunnat

Porvoossa vihreä siirtymä on nivoutunut viime vuosina vahvasti sekä kaupunkikonsernin talouden suunnitteluun että elinkeinoelämän kehitykseen. Kaupungilla on vahva tahtotila kehittyä hiilineutraalin asumisen edelläkävijäksi sekä edistää Kilpilahden alueen kehittymistä maailmanluokan bio- ja kiertotalouden keskittymäksi.

Kilpilahti uudistuu yritysvetoisesti, mutta tiiviissä yhteistyössä kaupungin kanssa

Porvoon Kilpilahti on Pohjoismaiden suurin öljynjalostuksen ja petrokemian teollisuuden keskittymä. Alueen yli neljäkymmentä yritystä tarjoavat työpaikan yli 4000 ihmiselle. Viime vuosina Kilpilahden yritystoimijat Neste Oyj:n ja Borealis Polymers Oyj:n johdolla ovat sitoutuneet edistämään vahvasti kestävyysmurrosta. Visiona on, että alueen yrityskanta ja työntekijöiden määrä kasvavat edelleen tulevaisuudessa vihreiden innovaatioiden ja tuotteiden siivittämänä.

Kilpilahden perinteiseen fossiilitalouteen perustuneiden liiketoimintojen uudistaminen etenee jo kovaa vauhtia. Vuoden 2021 marraskuussa Neste sai EU:n innovaatiorahastolta 88 miljoonan euron rahoituksen vihreän vedyn tuottamista sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastoimista kehittävään hankkeeseen. Syyskuussa yhtiö ilmoitti aloittavansa toimet, joilla raakaöljyn jalostaminen pyritään lopettamaan kokonaan vuoteen 2035 mennessä. Sen jälkeen jalostamo hyödyntäisi pelkästään uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja tuotannossaan.

Tulevina vuosina Kilpilahden alueen investoinnit vihreään siirtymään kohoavat miljardiluokkaan. Vihreän vedyn ohella keskeisiä kehittämisteemoja ovat jätemuovisovellukset ja –prosessit sekä muutosjohtaminen. Kilpilahden keskittymän yhteyteen nousee myös uusi Kulloon yritysalue, jonka suunnittelussa kiertotalouden periaatteet on otettu alusta alkaen huomioon.

Vaikka Kilpilahden alueen mittavan teollisen ekosysteemin kehitys etenee rahoituksen osalta pääasiassa yritysvetoisesti, on myös Porvoon kaupungilla prosessissa oma tärkeä roolinsa. Kaupungin tärkeimpänä tehtävänä on osaltaan varmistaa, että alueen maankäytön suunnittelu on toimivaa ja lupaprosessit sujuvia. Lisäksi kaupunki voi olla aktiivinen uusien täydentävien yritystoimijoiden hankkimisessa alueelle.

“Kaupunki toimii tässä aktiivisesti katalyyttinä ja välittäjäorganisaationa, vaikka yritykset toki itsenäisesti liiketoimintaansa kehittävätkin”, toteaa apulaiskaupunginjohtaja Fredrick von Schoultz.

Porvoon kaupungilla oli merkittävä aloitteellinen rooli silloinkin, kun Kilpilahden bio- ja kiertotalouskeskittymän yhteinen visio alkoi joitakin vuosia sitten hahmottumaan. Kaupungin ja Itä-Uudenmaan kehitysyhtiö Posintran toteuttamassa EAKR-rahoitteisessa Pobi-hankkeessa (Pobi - Porvoon Kilpilahdesta tulevaisuuden bioteollisuuspuisto) koottiin yritysverkosto, joka on nyt lähtenyt toteuttamaan Kilpilahden vihreää siirtymää käytännön toimenpitein.

“Siinä se yhteinen tahdonilmaus ja visio selvästi syntyi. Näen kaupungin roolin merkittävänä, että saatiin rattaat pyörimään yrityskentällä”, sanoo von Schoultz.

Kaupungin ja Kilpilahden alueen yritystoimijoiden tiivis vuoropuhelu on jatkunut myös Pobi-hankkeen jälkeen. Osana tätä prosessia Kilpilahden alueen kehittämisvisiota on edelleen kirkastettu.  Pohdintojen tuloksena julkaistiin syksyllä 2021 selvitys, johon on kirjattu keskeiset kehityspolut korkealle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Konsulttiyhtiö Synocuksen tuottamaa selvitystyötä rahoittivat Porvoon kaupunki sekä Uudenmaan liitto AKKE-rahoituksella (Alueiden kestävään kasvuun ja elinvoiman tukemiseen osoitettava määräraha). 

Muuttuva sääntely aiheuttaa päänvaivaa energiainvestoinneissa

Kuten monissa muissakin kunnissa ja kaupungeissa, vihreään siirtymään liittyvien teemojen työstäminen on käynnistynyt myös Porvoossa aikanaan energiateemojen parissa. Apulaiskaupunginjohtaja von Schoultz näkee, että oma energiayhtiö on ollut kaupungille erittäin tärkeä työkalu kestävyystavoitteiden edistämisessä. Kaupungin omistuksessa oleva Porvoon Energia Oy esimerkiksi aloitti biopolttoaineisiin perustuvan kaukolämmön tuotannon jo vuonna 2002.

“Voi sanoa, että olemme olleet edelläkävijöitä tässä asiassa”, von Schoultz kehaisee.  

Parin vuosikymmenen aikana maailma ehtii kuitenkin muuttumaan paljon. Tässä tapauksessa muutos ilmenee niin, ettei Porvoon Energian hyödyntämän metsähakkeen käyttö ole välttämättä enää tulevaisuudessa taloudellisesti kannattavaa, mikäli EU:n uusiutuvan energian direktiivin (RED II) uudistukseen kaavaillut muutokset toteutuvat. Ei, vaikka lämpövoimalassa poltetusta metsähakkeesta jäljelle jäävä tuhka levitetään metsien kasvua lisääväksi lannoitteeksi kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.  

Porvoossa onkin pohdittu jo vuosia, millaisia vaihtoehtoja metsähakkeelle voisi olla tulevaisuudessa tarjolla. Koska energiantuotantoa koskevat investoinnit ovat sekä pitkäkestoisia että kalliita, olisi asiaa koskevissa ratkaisuissa tärkeää kyetä ennakoimaan monia talouden ja sääntely-ympäristön kehityskulkuja.

Tulevaisuudessa Kilpilahden alueelle kehittyvä vetytalous voi avata uusia mahdollisuuksia puhtaan kaukolämmön tuotannolle. Vetytalouden sivutuotteena alueelle muodostuvasta mittavasta hukkalämmöstä osa voisi olla hyvinkin hyödynnettävissä paikallisen kaukolämmön lähteenä.

“Nyt näyttää vahvasti siltä, että kaukolämmön osalta meidän pitää alkaa jossain vaiheessa katsomaan Tolkkistenlahden yli Kilpilahden suuntaan”, toteaa von Schoultz.

Hanketyötä tehdään strategiavetoisesti ja tarkkaan harkiten

Porvoon viranhaltijat korostavat, että kaupungin vihreää siirtymää edistetään aina omiin strategisiin lähtökohtiin nojaten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikkiin tarjolla oleviin rahoitushakuihin ole aina ollut perusteltua osallistua. Tarjolla olevat tarkasti raamitetut haut kun eivät aina istu kovinkaan saumattomasti kaupungin omien strategisten tavoitteiden edistämiseen ja aikatauluihin.

Porvoon kaupunki on ollut aktiivisesti mukana monissa kestävyysteemaisissa kuntien yhteishankkeissa ja verkostoissa, joista kokemukset ovat olleet pääpiirteissään varsin positiivisia. Näistä kaupungin kestävän kehityksen asiantuntija Sanna Päivärinta nostaa esille erityisesti EU:n Life-ohjelmasta rahoitetun CANEMURE-ilmastohankkeen sekä CIRCWASTE-kiertotaloushankkeen.

Päivärinnan mukaan kansallisesti rahoitetut tai koordinoidut hankkeet ovat kevyemmän byrokratian vuoksi kunnille huomattavasti houkuttelevampia kuin suoraan EU-rahoitukseen perustuvat suorat rahoitusvälineet. Etenkin paljon byrokratiaa vaativien rahoituksien hakemista pohditaankin tarkkaa tarveharkintaa käyttäen.

“Rahan hakeminen on aina aikaa vievä prosessi. Ja jos sitä rahaa saa, niin sekin lisää työtä”, muistuttaa Päivärinta.

Hankebyrokratia syö kunnissa henkilöresursseja ja aiheuttaa usein turhautumistakin. Siitä huolimatta pitää Päivärinta tarkkaa hankehallinnointia tiettyyn rajaan asti ymmärrettävänä ja perusteltuna; rahoittajan näkökulmasta on olennaista tietää, miten ja millaisin tuloksin kehittämispanoksia käytetään. Päivärinnan mukaan Itä-Uudenmaan kehitysyhtiö Posintra on toiminut kaupungille isona apuna hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa.  

“Kehitysyhtiö on ollut tässä todella tärkeä toimija. Sen pyörittämät hankkeet ovat edistäneet kaupungin vihreää siirtymää monin eri tavoin,” kiittelee Päivärinta.

Isojen vihreän siirtymän hankekokonaisuuksien ohella Porvoossa halutaan kääntää katsetta yhä enemmän myös ruohonjuuritasolle. Tulevaisuudessa Päivärinta haluaisi sitouttaa Porvoon vihreän siirtymän vauhdittamiseen aiempaa vahvemmin myös kaupungin asukkaita ja paikallisia pk-yrityksiä. Hänen mielestään se olisi ensiarvoisen tärkeää sekä vihreän siirtymän edistämisen että koko kaupungin elinvoimaisuuden kannalta, ovathan asukkaat monien pienten yritysten tärkeimpiä asiakkaita. Kaupunki valmisteleekin parhaillaan toimenpiteitä, joilla paikallisia pk-yrityksiä voidaan tukea ja sparrata kestävyys- ja vastuullisuusasioiden kehittämisessä.  

Valtionosuusrahoituksella vauhtia vihreään siirtymään?

Nykyiset vihreän siirtymän rahoitusmekanismit näyttäytyvät Porvoon kaupungin virkamiesten näkökulmasta pääosin suhteellisen toimivina. Olennaisinta on, että hyville hankkeille on tarvittaessa saatavissa rahoitusta.

Kaupungin rahoitusjohtaja Henrik Rainion mukaan parannettavaakin kuitenkin löytyy. Raskaiden byrokraattisten koukeroiden keventämisen ohella etenkin rahoituksen sirpalemaisuudesta olisi hänen mukaansa edettävä kohti parempaa kokonaisuuksien hallintaa.

Yhden hyvän mahdollisuuden rahoituksen parempaan organisoimiseen tarjoaisi Rainion mukaan uusi ilmastolaki, joka velvoittaa kaikki kunnat laatimaan omat ilmastosuunnitelmansa.

“Tässä olisi mielestäni hyvä tilaisuus parantaa rahoituksen kohdentamista ilmastotyössä. Niin, etä rahoitusta ei tulisi nykyiseen tapaan kovin monesta eri tuutista, sanoo Rainio. 

Myös rahoitushakujen ennakoitavuudessa olisi Rainion mielestä parannettavaa. ”Usein nämä haut tulee vähän yllättäen eteen. Yhtäkkiä vain huomataan, että nyt olisi taas tämmöinen haku auki”, kritisoi Rainio.

Yksi mahdollisuus kuntakentän vihreän siirtymän kirittämiseen voisi Rainion mukaan kytkeytyä  valtionosuuskriteerien kehittämiseen. Tällä hetkellä valtionosuusjärjestelmä ei tarjoa kunnille mitään erityistä kannustinta kestävyystavoitteiden edistämiseen. Vertailukohdaksi Rainio nostaa sivistystoimen, jossa valtionosuusrahoitus on ollut jo pitkään käytössä.

“Myös vihreässä siirtymässä valtionosuusrahoituksella olisi varmasti myönteinen vipuvaikutus. Osaltaan se vähentäisi myös tätä nykyistä hankehumppaa”, miettii Rainio.

Rainion mukaan valtionosuuksiin sidotut vihreän siirtymän kannustimet voisivat toimia maltillisestikin mitoitettuina merkittävänä signaalina kunnille. Se, että asia näkyisi vahvemmin kuntien strategioissa toisi ryhtiä myös käytännön tekemiseen.

“Yleiskatteellinen valtionosuusrahoitus toisi kunnille myös päätäntävaltaa sen suhteen, millaisia asioita painotetaan missäkin hetkessä. Siinäkin mielessä se olisi varmasti hallinnollisesti kustannustehokas instrumentti ohjata kuntia tässä asiassa”, pohtii Rainio

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva hieman yli kahden ja puolen tuhannen asukkaan Utajärvi on tarttunut kaksin käsin vihreän siirtymän avaamiin kehittämismahdollisuuksiin. Kunnassa hiiliviisauden ja kiertotalouden edistäminen on nostettu konkreettisella tavalla kehittämistyön ytimeen. Vahvana tulevaisuusvisiona on, että yritysten toimintaympäristön aktiivinen kehittäminen tuo lähivuosina kunnalle runsaasti kaivattua veto- ja pitovoimaa.

Nykyisen maailmantilanteen myötä vihreä siirtymä on noussut nopeasti kuntien keskeiseksi kehittämisteemaksi. Utajärven kunnanjohtaja Anne Sormunen pitää erittäin tärkeänä, että toimintaympäristön nopeaa muutosta hahmotetaan aktiivisesti koko kuntaorganisaation tasolla. Kehittämistyössä tarvittavaa ymmärrystä voidaan hänen mukaansa edistää parhaiten aktiivisen keskustelun ja käytännön tekemisen kautta.

“Vihreän siirtymän ympärille on tullut nopeasti hyvin paljon konkretiaa. Vielä muutama vuosi sitten nämä teemat olivat meilläkin vielä melko lailla ylätason asioita”, sanoo Sormunen.

Aktiivinen kehittämisote tuottaa tulosta

Utajärven strategisessa kehittämistyössä ilmasto- ja kiertotalousteemat on nostettu keskiöön vasta muutamia vuosia sitten. Kunta on liittynyt hiilineutraaliutta tavoittelevien kuntien HINKU-verkostoon ja kunta-alan energiatehokkuussopimukseen vuonna 2018. Keskeiset kehittämistavoitteet on kirjattu pari vuotta sitten valmistuneeseen resurssiviisauden tiekarttaan.

Muutaman viime vuoden aikana Utajärvi on astunut näkyvästi vihreän siirtymän edelläkävijäkuntien joukkoon. Kunnan viimeaikaiset mittavat kehittämishankkeet ovat saaneet osakseen myös valtakunnallista huomiota. Kunnanjohtaja Sormunen painottaa, että pienen kunnan ei kannata jäädä seuraamaan muiden tekemisiä. On vain toimittava rohkeasti omaan visioon luottaen. Resepti myönteisen kehityksen kierteen saavuttamiseen on ollut kuitenkin lopulta varsin yksinkertainen.

“Meillä on ymmärretty se, että on itse lähdettävä mahdollistamaan asioita. Luottamalla omaan tekemiseen kehittämisverkostomme on lähtenyt kasvamaan lumipallon tavoin”, Sormunen sanoo.

Hyvien tulosten saavuttamisessa tärkeitä osatekijöitä ovat olleet hänen mukaansa myös koko kuntaorganisaation strateginen sitoutuneisuus sekä toimiva sidosryhmätyö. Kunnassa viitisen vuotta sitten käyttöönotettu valiokuntamalli on osoittautunut Sormusen mukaan hyvin toimivaksi vihreään siirtymään liittyvien asioiden edistämisessä.

“Koen erittäin merkittävänä sen, että meillä virkamiehet ja päättäjät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Jos me ei koko ajan puhuttaisi tästä eikä tehtäisi mitään konkreettista asioiden eteen, olisi kuntapäättäjienkin todella vaikeaa pysyä tässä muutosvauhdissa mukana”, sanoo Sormunen. 

Puhtaasta lähienergiasta rakennetaan kunnalle vahvaa kilpailuvalttia

Utajärvellä panostetaan vahvasti resurssiviisauteen ja vihreisiin innovatiivisiin energiaratkaisuihin. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa Mustikkakankaan teollisuusalueelle on tuotettu konsulttityönä kiertotalouden käsikirja, jossa hahmotellaan suuntaviivoja tuleville kehittämistoimille. Ne kohdistuvat etenkin puhtaan energian tuotantoon, keskitettyyn maa-ainespankkitoimintaan sekä ja muovien kierrätykseen.

Mustikkakankaan viereen on kaavoitetun uuden 250 hehtaarin kokoisen Hietaselän teollisuusalueen suunnittelussa hyödynnetään uusimpia vihreän teknologian ratkaisuja. Sekä uuden että vanhan teollisuusalueen käyttöön on suunnitteilla omavarainen ja uusimpaan kulutusjoustoteknologiaan perustuva vierivoima-alue, jonka valmistelua kunta on toteuttanut yhteistyössä Skarta Energy Finland Oy:n kanssa. Hankkeen myötä alueesta muodostuu tulevina vuosina ainutlaatuinen puhtaaseen paikalliseen energiantuotantoon nojaava teollinen keskittymä, jossa on oma sisäinen sähköverkko.

“Uskomme vahvasti siihen, että edullinen, ennakoitava ja käytännössä siirtomaksuton vihreä energia houkuttelee alueelle yrityksiä uusine työpaikkoineen”, sanoo kunnanjohtaja Sormunen.   

Utajärvelle rakentuvan vierivoima-alueen teknologisten ratkaisujen kehittämisessä keskeisenä yhteistyökumppanina on mukana myös VTT. Viime elokuussa Utajärven kunnan ja Skarta Energy Oy:n alulle saattama kehittämistyö valikoitui Suomen pilottikohteeksi VTT:n koordinoimaan GLocalFlex-hankkeeseen, jossa jatkokehitetään ja testataan kulutusjoustomarkkinoilla tarvittavaa teknistä alustaa. EU:n Horizon-ohjelmasta rahoitettavan hankkeen kokonaisbudjetti on yhteensä noin 12 miljoonaa euroa.

“Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että olemme omalla aktiivisuudella saaneet isoja yhteistyökumppaneita vetämään näitä mittavia hankkeita. Yksin pienen kunnan rahkeet eivät tähän mitenkään riittäisi”, toteaa Sormunen.

Mustikkakankaan ja Hietaselän teollisuusalueiden energiaratkaisujen rakentaminen etenee vaiheittain. Alkuvaiheessa vierivoima-alueen sisäverkkoon on tarkoitus tuottaa energiaa tuuli- ja aurinkovoimalla. Ensi kesänä käytöstä poistuneelle turvetuotantoalueella valmistuu ensimmäinen osa suunnitellusta aurinkoenergiapuistosta. Valmistuttuaan puisto on Suomen suurin, kokonaiskapasiteetiltaan peräti 200 000 megawattia. Aurinkovoiman lisäksi alueen käyttöön rakennetaan myös 3–4 tuulivoimalaa.

Tulevaisuudessa Utajärven teollisuusalueen energiapalettiin on tarkoitus lisätä myös vetyteknologia sekä alueella syntyvä hukkalämpö. Vetytalouden kehitystyössä Utajärven ja Skartan tärkeimpänä kumppanina toimii Oulun yliopisto, joka on hakemassa lähiaikoina aiheeseen liittyvää EU-rahoitusta. Kunnanjohtaja Sormusen visiona on, että Utajärvellä voidaan lähivuosina pilotoida kokonaisvaltaista vetytalouden infrastruktuuria tuotanto-, varastointi- ja jakelujärjestelmineen. Kehitystyön tuloksia voitaisiin hänen mukaansa hyödyntää Perämeren kaaren alueelle alustavasti kaavaillun vetylaakson toteuttamisessa.

Kehittämishankkeissa tarvitaan konkretiaa ja johtajuutta

Vihreään siirtymään ohjattu mittava EU-rahoitus herättää Utajärvellä ymmärrettävästi tyytyväisyyttä. Rahoituksen saatavuus ei ole Sormusen mukaan nykytilanteessa ongelma, mutta hankkeiden byrokraattisuus ja hankepohjaista kehittämistä aika ajoin vaivaava tehottomuus aiheuttavat usein päänvaivaa. Erityisesti isoissa hankekonsortioissa keskittyminen omien strategisten tavoitteiden edistämiseen ei ole aina kovinkaan helppoa.  

“Olennaista on kuitenkin aina se omiin strategisiin tavoitteisiin liittyvä loppuhyöty, jota hankkeilla pyritään saavuttamaan. Isoissa hankkeissa on usein niin paljon toimijoita ja erilaisia päämääriä, että toimintaa on hyvin vaikeaa organisoida tehokkaasti”, miettii Sormunen.

Hanketyön kokonaisuuksien hallintaan liittyvät haasteet voivat Sormusen mukaan nousta esille myös JTF-rahoituksen hyödyntämisessä. Peräänkuulutettujen isojen hankekokonaisuuksien hakeminen on hänen mukaansa sinänsä ihan perusteltu tavoite. Suurten hankkeiden toteuttaminen laadukkaasti edellyttää Sormusen mielestä maakunnilta kuitenkin hyvin tarkkaa toimintaympäristön analysointia sekä viestintää siitä, miten rahoitusta voitaisiin tehokkaimmin hyödyntää.

“JTF-rahan käyttö pitäisi pystyä johtamaan maakuntatasolla riittävän selkeästi. Jos rahoitus kytketään ylätasolla löyhästi vain maakuntaohjelman tematiikkaan, ei lopputulos ole välttämättä kovin vaikuttava”, toteaa Sormunen. 

Kunnille suunnatusta investointirahoituksesta lisävauhtia vihreään siirtymään?

Anne Sormusen katsoo, että kunnilla on vihreässä siirtymässä tärkeä rooli ennen kaikkea muiden toimijoiden tarpeita tukevana mahdollistajana. Tutkimuslaitokset tuottavat kehittämistyössä tarvittavaa tietoa, jonka pohjalta yritykset voivat puolestaan investoida puhtaampiin tuotantomenetelmiin ja palveluihin. Hän kannustaakin kuntia tarjoamaan näille toimijoille aktiivisesti toimintaympäristöjä uuden tiedon jatkojalostamiseen ja soveltamiseen käytännön tasolla. 

“Kunnan tärkein rooli tässä kokonaisuudessa liittyy kokonaiskuvan koordinoimiseen ja perusinfran rakentamiseen. Täytyy reagoida herkästi siihen, millaisia tarpeita ympärillä on”, painottaa Sormunen.

Välillä mahdollisuuksien tarjoamisen tielle ilmaantuu kuitenkin myös esteitä. Kunnanjohtaja Sormunen toivoo lisää jouhevuutta etenkin erilaisiin infra- ja energiahankkeisiin liittyvien lupa- ja YVA-prosessien käsittelyyn.

“Tässä järkyttävässä kansainvälisessä tilanteessa toivoisin, että osaisimme toimia kansallisesti mahdollisimman ketterästi. Nyt tarvitaan poliittiselta puolelta taitoa siinä, että osataan liikuttaa näitä runsaita vihreään siirtymään tarkoitettuja EU-rahoja ripeästi”, vetoaa Sormunen.  

Suuren kokoluokan kehittämishankkeiden rinnalle Sormunen kaipaisi myös pienempiä ja mielellään byrokratialtaan nykyistä keveämpiä rahoitusmalleja, joita myös pienet yksittäiset kunnat tai kuntaparit voisivat hakea. Erityisen tärkeänä hän pitäisi perusinfrastruktuurin kehittämistarpeisiin kohdistettua rahoitusinstrumenttia, jonka avulla kunnat ja yritykset voisivat vielä nykyistä tiiviimpää ja konkreettisempaa yhteistyötä vihreän siirtymän edistämisessä.

“Käytännössä sen tulisi olla nimenomaan mahdollistavaa rahoitusta. Ketterä ja keveä malli, joka olisi kytketty yritysten innovaatioprosesseihin. Tämänkaltaisella rahoituksella voitaisiin tehokkaasti rakentaa niitä olennaisia perusinfran palasia, joita yritykset tarvitsevat omien investointiensa tueksi”, pohtii Sormunen.