Utbildning

Koulutus ja oppiminen mahdollistavat jokaiselle ihmisenä kasvun hyvään elämään ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Opetussuunnitelmallinen jatkumo eri koulutusasteiden välillä ja eheä opintopolku lisää oppilaan ja opiskelijan hyvinvointia.

Koulutuksen saavutettavuus on keskeinen 2020-luvun haaste, samalla kun koulutusjärjestelmä on entistä enemmän osaamisperusteinen kokonaisuus. Kunnat toimivat osaamisen kehittämisen alustana huomioiden eri koulutusmuotojen palvelujen tuottajat.

Jatkuvan oppimisen polku alkaa varhaiskasvatuksesta jatkuen perusopetukseen, toiselle asteelle, korkeakouluihin sekä aikuisena kouluttautumiseen. Näiden ohella työelämä ja vapaa-aika tarjoavat mahdollisuuksia oppimiseen, taitojen  ja osaamisen ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Koulutusjärjestelmän tulee pystyä vastaamaan yksilön ja työelämän tarpeisiin tarjoamalla mahdollisuuksia kouluttautua joustavasti elämän eri vaiheissa. Jatkuva oppiminen tarjoaa mahdollisuuksia olla osa yhteiskuntaa taustasta riippumatta.

Yhteiskunnan ja yksilön kannalta on tärkeää, että ihmisten tietoja ja taitoja, osaamista voidaan tunnistaa ja hyödyntää monipuolisesti. Jokainen ihminen tarvitsee kiinnekohtia ja koulutuspalveluilla voidaan tarjota kiinnittymisen mahdollisuuksia niin lapsille kuin aikuisille kieli- ja kulttuuritaustasta riippumatta.

 

Open all

Perusopetus

Perusopetus on yleissivistävää koulutusta, jonka suorittaminen antaa valmiudet hakeutua perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuuslain mukaiseen koulutukseen. Perusopetus on oppilaalle maksutonta. Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet määrittävät opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt, joiden pohjalta opetuksen järjestäjä laatii täsmennetyn paikallisen opetussuunnitelman.

Manner-Suomessa on hieman yli 2 100 kuntaperusteista peruskoulua. Kuntien ylläpitämä esi- ja perusopetuksen palveluverkko on kattava, sillä kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää kaikille sen alueella asuville lapsille esiopetusta sekä oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Kunta, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on velvollinen järjestämään opetuksen erikseen kumpaakin kieliryhmää varten. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Kuulovammaisille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä.

Esi- ja perusopetuksen järjestämiseen sovelletaan perusopetuslakia (628/1998) ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Kunta voi järjestää laissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunta voi hankkia esiopetuspalvelut myös muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunta vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään lain mukaisesti. Jos perusopetuslain mukaista esiopetusta järjestetään varhaiskasvatuslaissa (540/2018) tarkoitetussa päiväkodissa tai perhepäiväkodissa, esiopetukseen sovelletaan lisäksi varhaiskasvatuslakia tai sen nojalla annettuja säädöksiä.

Kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun tai muun soveltuvan paikan

Kunta osoittaa alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa opetus annetaan sellaisella kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Kunta päättää siitä, millä tavoin ja mitä menettelyjä noudattaen opetuksen järjestämispaikat määrätään. Oleellista on, että määräytymisperusteet ovat yhdenvertaiset ja ns. lähikouluperiaatteen mukaiset. Kunnan tulee huomioida, että perusopetuksessa oppilaalla on oikeus käydä hänelle tarkoitettua lähikoulua tai opetuspaikkaa.

Lähikoululla ja muulla opetuksen järjestämispaikalla tarkoitetaan paikkaa, johon oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Lähikoulu ei välttämättä tarkoita maantieteellisesti lähintä koulua tai opetuksen järjestämispaikkaa. Oppilaalla on oikeus perusopetuslain mukaiseen koulumatkaetuun kunnan osoittamaan lähikouluun tai muuhun opetuksen järjestämispaikkaan.

Kunnassa esi- ja perusopetuksen saavutettavuuteen vaikuttaa perusopetuslain asettamat oppilaan päivittäistä koulumatkan kestoa koskevat aikarajat. Esiopetuksen järjestämisen osalta on huomioitava, että esiopetukseen osallistuvalla tulee olla mahdollisuus käyttää varhaiskasvatuslain mukaisia varhaiskasvatuspalveluita.

Kunnan tulee tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös oppilaan ottamisesta hänelle osoitetun lähikoulun tai opetuspaikan oppilaaksi. Päätös tulee antaa tiedoksi muutoksenhakuohjeineen.

Vapaa hakeutumisoikeus muuhun kuin kunnan osoittamaan kouluun

Asuinkunnan osoittaman lähikoulun lisäksi perusopetuslaissa säädetään oppivelvollisen mahdollisuudesta hakeutua muuhun kuin kunnan osoittamaan lähikouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan. Kunnille opetuksen järjestäjänä kyseessä on toisenlaisesta oppilaaksioton prosessista (ns. toissijainen oppilaaksiotto), jolle perusopetuslaki asettaa rajat. Esiopetuksen osalta vastaavasta vapaasta hakeutumisoikeudesta säädetään perusopetusasetuksessa.

Huoltajat voivat halutessaan päättää, että lapsi pyrkii muuhun kuin asuinkunnan osoittamaan kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan. Kunnalla ei näissä tilanteissa ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa oppilasta haettuun kouluun tai opetuspaikkaan. Ensisijainen oikeus päästä näihin kouluihin on aina niillä oppilailla, joiden lähikouluksi kyseessä oleva koulu on asuinkunnan toimesta osoitettu.

Jos koulussa on ns. lähikouluoppilaiden jälkeen vielä tilaa, voidaan kouluun ottaa oppilaaksi myös sinne hakeutuneita oppilaita. Jos hakijoita on enemmän kuin paikkoja, on oppilaaksiotossa sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Valintaperusteista tulee ilmoittaa etukäteen. Kunta voi yhdenvertaisten valintaperusteiden estämättä päättää, että sen järjestämään perusopetukseen otetaan ensisijaisesti omassa kunnassa asuvia oppilaita.

Jos opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, jossa painotetaan yhtä tai useampaa oppiainetta, voidaan oppilaita otettaessa käyttää myös oppilaan taipumuksia edellä tarkoitettuun opetukseen osoittavaa koetta. Valintakokeesta tulee ilmoittaa etukäteen.

Vapaan hakeutumisoikeuden nojalla muuhun kuin asuinkunnan osoittamaan kouluun hakeutuneella ei ole oikeutta perusopetuslain mukaiseen maksuttomaan kuljetukseen. Jos oppilas otetaan muuhun kuin asuinkunnan osoittamaan lähikouluun kunta voi perusopetuslain 32 §:n nojalla asettaa oppilaaksi ottamisen edellytykseksi, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Huoltajien kuljetusvastuuta koskeva ehto on syytä sisällyttää oppilaaksiottamista koskevaan päätökseen.  

Kunnan on tehtävä myös toissijaista koulupaikkaa hakeneelle oppilaalle oppilaaksiottamista koskeva päätös. Päätös muutoksenhakuohjeineen tulee antaa tiedoksi.

Lue lisää:

Oppivelvollisuuslaki (1214/2020)
Perusopetuslaki (628/1998)
Perusopetusasetus (852/1998)
 

Esi- ja perusopetuksen oppilaan koulumatkaetuus

Jokaisena koulupäivänä koulukuljetuksissa on noin 120 000 esi- ja perusopetuksen oppilasta, joka on noin viidennes kaikista oppilaista. Monessa kunnassa on koottu kuljetuskäytänteet, joissa todetaan koulukuljetusten järjestämisestä perusopetuslakia tarkemmin. Kunta voi esimerkiksi päättää perusopetuslakia laajempien etuuksien antamisesta. Koulukuljetusperiaatteiden avulla kunta varmistaa oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun koulukuljetuksia koskevissa asioissa.

Perusopetuslain mukaiseen koulumatkaetuun on oikeutettu esi- ja perusopetuksen oppilaat, joiden koulumatka on pidempi kuin viisi kilometriä. Koulumatkaetuun on oikeutettu myös jos koulumatka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi.

Kunta osoittaa oppivelvolliselle lähikoulun tai muun opetuksen järjestämispaikan oppilaan asuinpaikan perustella. Tämän asuinpaikan perusteella määräytyy myös kunnan velvollisuus koulumatkaetuuden järjestämiseen.

Kunta voi toteuttaa oppilaalle myönnetyn matkaetuuden monen eri tavoin kuten järjestämällä kuljetukset linja-autolla ja/tai taksilla, antamalla oppilaalle maksutta matkalipun tai myöntämällä kuljettamista tai saattamista varten huoltajalle avustusta. Matkaan voi kuulua myös kohtuullinen itse kuljettava osuus. Kunnan tulee huomioida, ettei koulumatkan päivittäiselle kestolle säädettyjä rajoja ylitetä.

Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää koulumatkaa, jos oppilas on pyrkinyt muuhun kuin asuinkunnan hänelle osoittamaan kouluun tai opetuspaikkaan. Näissä tilanteissa kunta voi asettaa oppilaaksi ottamisen yhteydessä ehdoksi, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Kunnan tulee tehdä muutoksenhakukelpoinen koulumatkaetuutta koskeva päätös. Päätös muutoksenhakuohjeineen tulee antaa tiedoksi.

Lue lisää:

Perusopetuslaki (628/1998),

Esiopetus on velvoittavaa - oppivelvollisuus alkaa perusopetuksessa

Esiopetukseen osallistumisesta säädetään perusopetuslaissa (628/1998). Oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuotena lapsen on osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Esiopetusta annetaan vähintään 700 h vuodessa.

Oppivelvollisuudesta säädetään oppivelvollisuuslaissa. Oppivelvollisia ovat Suomessa vakinaisesti asuvat lapset. Oppivelvollisen huoltajan on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritetuksi.

Oppivelvollisuus alkaa pääsääntöisesti sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Oppivelvollisen on osallistuttava perusopetuslain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot (ns. kotiopetus). Kunnan perusopetuksen järjestämisvelvollisuus oppilaalle päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai viimeistään sen lukuvuoden koulutyön päättyessä sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta.

Jos perusopetuslaissa tarkoitetulle perusopetukselle säädettyjä tavoitteita ei lapsen vammaisuuden tai sairauden vuoksi ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa yhdeksässä vuodessa, alkaa oppivelvollisuus vuotta säädettyä aikaisemmin (ns. pidennetty oppivelvollisuus). Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan oppilaan on osallistuttava oppivelvollisuuden alkamisvuonna perusopetuslaissa tarkoitettuun esiopetukseen.

Lue lisää:

Oppivelvollisuuslaki (1214/2020)

Perusopetuslaki (628/1998)

Perusopetusasetus (852/1998)

Varhaiskasvatuslaki (540/2018)

Asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)

Jatkuva oppiminen

Työmarkkinoiden muutoksen myötä työtehtäviä ja ammatteja katoaa, uusia syntyy ja jäljelle jäävät ammatit muuttuvat syvällisesti lyhyessä ajassa. Tästä aiheutuu mittavia uudelleen- ja täydennyskoulutustarpeita, joihin voidaan vastata jatkuvan oppimisen ja aikuiskoulutuksen erilaisilla muodoilla.

Kuntien näkökulmasta jatkuvalla oppimisella on keskeinen tehtävä henkilöstön osaamisen ylläpitämisessä, uusintamisessa ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Sillä vastataan työmarkkinoiden tarpeisiin, mutta sillä on tärkeä merkitys myös ihmisen hyvinvoinnin lisäämisessä ja osallisuuden kokemisessa.  Kunta on merkittävässä roolissa sekä työnantajana että kouluttajana.

Kunnat toimivat laajasti koulutuspalvelujen järjestäjinä ja rahoittajina. Rahoitusvastuu koulutuksen rahoittamisesta on jaettu kuntien ja valtion kesken. Pääosa ammatillisesta ja lukiokoulutuksesta järjestetään kuntaperusteisesti kunnan omana toimintana tai yhdessä toisten kuntien kanssa. Kaikki kunnat rahoittavat lukio- ja ammatillista koulutusta asukaskohtaisen rahoitusosuuden kautta riippumatta järjestävätkö ne sitä. Aikuisten perusopetus on valtion rahoittamaa. Aikuiskoulutus on aikuisille suunniteltua ja järjestettyä koulutusta, jota tarjotaan lukuisissa eri koulutuspalveluissa.

Julkisesti rahoitetun koulutusjärjestelmän ohella erilaiset täydennyskoulutusorganisaatiot ja koulutusyritykset tarjoavat henkilöstö- ja täydennyskoulutusta. Henkilöstökoulutus voidaan rahoittaa monella eri tavalla.

Tutkintoihin johtavaa, opiskelijalle maksutonta koulutusta on käytetty Suomessa kaikilla koulutustasoilla yleisesti täydennyskouluttautumiseen ja osaamisen päivittämiseen. Koulutuksen maksuttomuus tekee sen houkuttelevaksi esimerkiksi työttömyyden vaihtoehtona. Tätä on pidetty yhtenä Suomen tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän vahvuutena. Valtakunnallisena koulutuspoliittisena tavoitteena kuitenkin on, että tämä suuntaus saataisiin kääntymään ja aikuiset täydentäisivät osaamistaan tutkinnon osilla tai niitäkin pienemmillä opintokokonaisuuksilla. Useimmiten tämä tehdään työn ohessa joko työnantajan rahoituksella tai yhteiskunnan tuella.

Ammattikorkeakoulutus

Suomessa on 22 ammattikorkeakoulua, jotka sijaitsevat laajasti ympäri Suomea. Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli kuntien ja alueiden elinvoimaisuuden tukemisessa ja edistämisessä. Koulutukselle on tyypillistä työelämäkeskeisyys, joten niistä valmistuvat tukevat ja edistävät, yritysten kuntien ja alueiden elinvoimaisuutta.

Kunnat ammattikorkeakoulujen omistajina

Ammattikorkeakoulut ovat osakeyhtiöitä, joissa valtaosassa kunnat ovat omistajina tai osaomistajina. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisiä konsernirakenteita on myös syntynyt useilla paikkakunnilla. Kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa koulutustarjontaan, strategisiin linjauksiin ja kehittämiskohteisiin omistajaohjauksen kautta. Ammattikorkeakoulutoiminta edellyttää valtioneuvoston myöntämää toimilupaa. 

Ammattikorkeakouluissa annettava koulutus

Ammattikorkeakoulut kouluttavat ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on 210, 240 tai 270 opintopistettä. Ylempi ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on 60–90 opintopistettä.

Ammattikorkeakoulut järjestävät myös avointa ammattikorkeakouluopetusta kaikilla koulutusaloilla. Avoimiin ammattikorkeakouluopintoihin ei ole pohjakoulutusvaatimuksia. Opinnot muodostuvat opetussuunnitelmaan perustuvista opintojaksosuorituksista. 

Ammattikorkeakoulut järjestävät myös erikoistumiskoulutusta, jonka laajuus on vähintään 30 opintopistettä. Erikoistumiskoulutus vastaa työelämän jatkuvasti muuttuviin osaamistarpeisiin niillä asiantuntijuuden aloilla, joilla ei ole markkinaehtoisesti toteutettua koulutustarjontaa. Korkeakoulut voivat järjestää erikoistumiskoulutusta maksutta tai periä enintään 120 euroa opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohden. 

Ammattikorkeakoulut voivat tarjota myös täydennyskoulutusta, joka järjestetään joko liiketaloudellisin perustein tai työvoimakoulutuksena. Täydennyskoulutusta ovat esimerkiksi yrityksille ja yhteisöille laaditut koulutus- ja kehittämisohjelmat sekä avoimesti tarjolla olevat koulutusohjelmat kuten MBA-ohjelmat. 

Ammattikorkeakoulujen rahoitus

Ammatillinen koulutus

Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista, antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä, antaa valmiuksia yrittäjyyteen ja työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua.

Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Ammatillisia tutkintoja ja koulutusta voidaan järjestämisluvan puitteissa järjestää myös työvoimakoulutuksena.

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenne muodostuu ammatillisista perustutkinnoista sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista.

Suurin osa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä on kuntia, kuntayhtymiä tai kunnallisia osakeyhtiöitä. Kunnat myös vastaavat ammatillisen koulutuksen rahoituksesta asukaskohtaisen rahoitusosuuden kautta, joka vuonna 2020 on 179 €/asukas. Kuntien rahoitusosuus ammatilliseen koulutukseen on lähes miljardi euroa valtion rahoitusosuuden ollessa 890 miljoonaa euroa.

Lisätietoa

Opetus- ja kulttuuriministeriöexternal link

Opetushallitus

Omistajaohjaus koulutuksen järjestämisessä

Omistajaohjauksella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla omistaja voi vaikuttaa yhtiön hallintoon, strategiseen päätöksentekoon ja toimintaperiaatteisiin. Omistajaohjauksessa on kyse koulutuksen järjestäjien omistajakuntien, niiden omistaman koulutuskuntayhtymän tai -osakeyhtiön yhteisesti muodostettavista strategisista tavoitteista.

Kuntien on tärkeää asettaa omistajaohjauksessaan koulutuskuntayhtymän tai osakeyhtiön toiminnalle selkeät tavoitteet ja valvoa niiden toteutumista. Toimivan omistajaohjauksen perusta on luottamuksellisen vuorovaikutuksen syntyminen osapuolten välille. Tällöin haastavatkin ratkaisut ja päätökset voidaan tehdä pitkäjänteisesti ja strategisesti. Omistajaohjauksen merkitys korostuu tehtäessä päätöksiä työvoimatarpeeseen ja elinkeinorakenteen kehitykseen perustuvista alueellisista ja kuntien työvoima- ja koulutustarpeista.

Kunnallinen itsehallinto vahvistuu omistajaohjauksen kautta tapahtuvalla päätöksenteolla. Kuntalain mukaan kuntien on otettava yhtiön toimialaan liittyvä asiantuntemus huomioon valitessaan hallituksen jäseniä. Näin turvataan aito omistajaohjaus ja kunkin alueen tarpeiden huomioon ottaminen päätöksenteossa.

OMA-projekti vuosina 2016-2018

Kuntaliitto toteutti Finnish Consulting Group FCG:n kanssa ammatillisen koulutuksen omistajaohjaus eli OMA-projektin vuosina 2016-2018.  Omistajaohjausprojektiin osallistui varsin kattavasti eri puolilla maata 38 kuntaa ja 13 koulutusorganisaatiota, joista 11 oli koulutuskuntayhtymämuotoista ja kaksi osakeyhtiötä. Projektissa haluttiin tukea ja vahvistaa koulutuskuntayhtymien ja -osakeyhtiöiden ja niiden jäsenkuntien strategista omistajaohjausta. Prosessin aikana kehitettiin kunkin alueen kannalta tarkoituksenmukaisia ohjausmekanismeja ja omistajaohjauksen toimintatapoja. Keskeinen projektin tavoite oli vahvistaa kuntien omistajaohjaus ja päätöksentekokulttuuri systemaattiseksi ja johdonmukaiseksi toiminnaksi. Omistajaohjausprojektissa osallistuttiin aktiivisesti myös vuonna 2018 toteutettuun toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformiin, jossa uudistettiin ammatillisen koulutuksen toimintalainsäädäntö, rahoituslainsäädäntö ja koulutuksen järjestämisluvat.

Projektin hyötynä koettiin myös pitkäaikainen kuntaverkostoituminen ja kollegiaalinen vertaisryhmätyö.

Lukiokoulutus

Lukiokoulutus on yleissivistävää koulutusta, joka antaa valmiudet lukion jälkeiseen, etenkin korkeakoulututkintoon tähtääviin opintoihin yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.  

Lukiokoulutuksen järjestämiseen ei kunnilla tai muilla toimijoilla ole velvollisuutta. Sen sijaan lukiokoulutuksen järjestäminen edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää koulutuksen järjestämislupaa. Lupa voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle ja myös valtio voi järjestää lukiokoulutusta.

Lukiokoulutukseen on vapaa hakeutumisoikeus. Koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijaksi ottamisesta oppilaitokseen. Valtaosa nuorten lukiokoulutuksen opiskelijoista hakeutuu lukiokoulutukseen valtakunnallisen yhteishaun kautta, mutta koulutuksen järjestäjä voi päättää myös jatkuvan haun hyödyntämisestä.

Lukiokoulutuksen oppimäärän tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta. Opiskelijalla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus käyttää opintoihin neljä vuotta. Lukiokoulutusta järjestetään erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuina oppimäärinä. Nuorille tarkoitettuun oppimäärään kuuluvat opinnot mitoitetaan päätoimista opiskelua varten (150 opintopistettä) ja aikuisille tarkoitettuun oppimäärään kuuluvat opinnot sivutoimista opiskelua varten (88 opintopistettä).

Lukiokoulutukseen valmistava koulutus muodostaa oppimäärän, jonka tavoitteellinen suorittamisaika on yksi vuosi (50 opintopistettä). Se on tarkoitettu maahanmuuttajille ja vieraskielisille.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista, oppiaineista, opintojen rakenteesta sekä opintojen laajuuksista. Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet määrittävät opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt.

Koulutuksen järjestäjä laatii paikallisen opetussuunnitelman, jossa päätetään tarkemmin opetuksen tavoitteista ja sisällöistä sekä opiskelijoille tarjottavista opintojaksoista ja opetuksen toteuttamisesta. Opetussuunnitelma laaditaan erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärää varten.

Lukiokoulutukseen liittyvää lainsäädäntöä

Lukiolaki

Lukiolaki (714/2018)

Lukiolaki (629/1998) (kumottu)

Lukioasetus

Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksesta (810/2018)

Lukioasetus (810/1998) (kumottu)

Tavoitteet ja tuntijako

 

Aamu- ja iltapäivätoiminta

Perusopetuslain mukainen aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien erityisen tuen oppilaille. Kunnat päättävät toiminnan järjestämisestä ja sen laajuudesta. Toimintaan osallistuminen on lapselle vapaaehtoista.

Manner-Suomen kunnista noin 98 % järjestää koululaisille aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toiminnan piirissä on lähes 59 000 lasta (2019). Kunta on oikeutettu valtionosuuteen järjestäessään aamu- ja iltapäivätoimintaa perusopetuslain mukaisesti.

Kunta voi järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai se voi hankkia palvelut esimerkiksi eri järjestöiltä tai yhteisöiltä. Kunnilla ei ole velvollisuutta tarjota toimintaa. 

Jos kunta järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa, sitä on tarjottava joko 570 tuntia (kolme tuntia päivässä) tai 760 tuntia (neljä tuntia päivässä) koulun työvuoden aikana kullekin toimintaan osallistuvalle lapselle. Toimintaa voidaan järjestää arkipäivisin pääsääntöisesti kello 7.00 - 17.00 välisenä aikana. Toimintaan osallistuvalle lapselle on tarjottava välipala.

Aamu- ja iltapäivätoimintaan haetaan kunnan päättämällä tavalla. Kunta ilmoittaa myös toiminnan järjestämispaikoista ja aikatauluista. Otettaessa lapsia aamu- ja iltapäivätoimintaan heihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita.

Kunta päättää aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien kuukausimaksujen määrästä, joka saa olla 570 tunnin osalta enintään 120 euroa ja 760 tunnin osalta enintään 160 euroa. Maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava, jos huoltajan elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä.

Aamu- ja iltapäivätoimintaan järjestettäessä tulee ottaa huomioon, että koulumatkaetuuteen oikeutetuilla lapsilla olisi mahdollisuus käyttää etuutta osallistuessaan aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuusvaatimuksista säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa. Aamu- ja iltapäivätoiminnassa työskentelevien rikostausta selvitetään.

Aamu- ja iltapäivätoiminnassa noudatetaan Opetushallituksen päättämiä aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteita (v. 2011) ja kunnan sen pohjalta laatimaa toimintasuunnitelmaa.

Kunta voi järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa laajemminkin kuin laissa määritellyt tuntimäärät. Ylimenevistä tunneista voidaan periä maksu erikseen eikä maksun suuruudesta ole säädetty laissa. Kunnalle ei myönnetä säädettyä laajemmasta toiminnasta valtionosuutta.

Lainsäädäntöä

Perusopetuslaki (628/1998)external link 

Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998)external link

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002) external link

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet 2011 

Kehitysvammaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen

Kunnilla on mahdollisuus järjestää erityistä tukea tarvitseville peruskouluikäisille perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Tarvittaessa toimintaa tai hoitoa voidaan järjestää myös muiden lakien perusteella. Kunnat päättävät näiden toimintojen järjestämisestä, joten toimintatavat ja käytännöt voivat vaihdella.   

Asiakkailta perittävät maksut määräytyvät erilaisin perustein riippuen siitä, miten ja minkä lain mukaan palvelu on järjestetty. Perusteet palvelun tarpeelle voivat myös vaihdella ja vaikuttaa asiakasmaksujen määräytymiseen.  

Lähtökohtana voidaan pitää, että peruskouluikäisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminta järjestetään perusopetuslain (628/1998) mukaisesti 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä erityisen tuen oppilaille kunnan päättämässä laajuudessa. Tällöin kyseessä ei ole sosiaalihuollon lainsäädäntöön perustuva toiminta. Perusopetuslain mukaisessa aamu- ja iltapäivätoiminnassa kunta päättää aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien kuukausimaksujen määrästä, joka saa olla 570 tunnin osalta enintään 120 euroa ja 760 tunnin osalta enintään 160 euroa. Maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava, jos huoltajan elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä.​

Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaista varhaiskasvatusta voivat saada myös kouluikäiset lapset, jos lapsen erityiset olosuhteet niin vaativat. Kouluikäisillä ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen. Asiakasmaksuihin sovelletaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia (1503/2016). Kunta voi tehdä päätöksen kouluikäisen osallistumisesta varhaiskasvatuslain mukaiseen toimintaan, jos tämä on olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaista.  

Kehitysvammaisten iltapäivähoitoa tai -toimintaa voidaan järjestää myös muilla perustein. Jos hoito tai -toiminta järjestetään kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 2 §:n mukaisena muuna vastaavana erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisena toimintana, joka on kirjattu erityishuolto-ohjelmaan, on palvelu maksutonta alle 16-vuotiaille ja 16 vuotta täyttäneillekin sen lukuvuoden loppuun saakka, jonka aikana lapsi on täyttänyt 16 vuotta (Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 4 § 2 kohta). Erityishuolto-ohjelmaan kirjatusta toiminnasta on järjestämisvastuussa sosiaalihuollon järjestämisestä vastuussa oleva taho ja toimintaa toteutetaan usein erityishuollon toimintayksiköissä.

Halutessaan kunta voi järjestää muutakin virikkeellistä toimintaa.

Lainsäädäntöä

Perusopetuslaki (628/1998external link)

Varhaiskasvatuslaki (540/2018external link)

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)external link

 

Varhaiskasvatus

­­

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta. Kunnissa järjestettävä varhaiskasvatus ja perusopetus muodostavat yhtenäisen, toiminnallisen jatkumon. Suomessa julkista varhaiskasvatusta annetaan kuntien tai yksityisten palveluntuottajien toteuttamana päiväkodeissa tai perhepäivähoitona. Lisäksi varhaiskasvatusta voidaan toteuttaa erilaisissa avoimen palvelun leikki- ja kerhotoiminnoissa. Kuntien on tiedotettava varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista, maksuperusteisiin liittyvistä muutoksista ja vaikutuksista asiakkaille sekä päivitettävä asiakastietojärjestelmät. Kuntaliitto osallistuu varhaiskasvatuksen lainsäädännön ja toiminnan kehittämistyöhön.

Varhaiskasvatuksen järjestäminen

Kunnilla on velvollisuus järjestää kaikille alle kouluikäisille lapsille varhaiskasvatusta.   Varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyvistä asioista säädetään pääosin varhaiskasvatuslaissa tai -asetuksessa. Varhaiskasvatuksen osalta ei sovelleta sosiaalihuollon säädöksiä, paitsi lakia kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lakia palvelusetelistä.

Lainsäädäntöä

Varhaiskasvatuslaki

Varhaiskasvatusasetus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

Kotihoidontuki

Yksityisen hoidon tuki

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä

Kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen vaihtoehtona perhe voi saada lasten kotihoidon tukea, joustavaa tai osittaista hoitorahaa tai yksityisen hoidon tukea. Lisäksi kunta voi myöntää palvelusetelin varhaiskasvatuspalvelun hankkimiseksi kunnan periaatteiden mukaisesti.

  • KOTIHOIDON TUKI
    Kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Lasta voi hoitaa jompikumpi vanhemmista tai muu hoitaja (esim. sukulainen) tai yksityinen päivähoidon tuottaja (esim. yksityinen päiväkoti). Kotihoidon tuki muodostuu lakisääteisestä hoitorahasta sekä tulojen mukaan määräytyvästä hoitolisästä.
  • YKSITYISEN HOIDON TUKI
    Lasten yksityisen hoidon tukea voi saada perhe, jossa on alle kouluikäinen lapsi, jota hoitaa perheen palkkaama hoitaja tai yksityinen päivähoidon tuottaja. Tukea ei voi saada, jos lapsi on kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa tai hänelle ole varattu sieltä hoitopaikka. Yksityisen hoidon tuki koostuu hoitorahasta, tuloihin perustuvasta hoitolisästä sekä mahdollisesta kuntalisästä.
  • PALVELUSETELI
    Palveluseteli on yksi kunnan käytettävissä oleva palveluiden järjestämistapa myös varhaiskasvatuspalvelujen osalta. Kunta voi järjestää esimerkiksi lasten varhaiskasvatusta antamalla palvelun käyttäjälle palvelusetelin. Kunta sitoutuu tällöin maksamaan palvelun käyttäjän palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut setelin arvoon asti. Kunta asettaa palvelusetelin arvon ja hyväksyy yksityiset palvelusetelipalvelun tuottajat järjestelmän piiriin. Palvelusetelin käyttöön sisältyy asiakkaan oma valinnanvapaus. Asiakkaalla on oikeus valita kunnan hyväksymistä tuottajista se palveluntuottaja, jonka palveluita hän haluaa ao. palvelussa käyttää.

Kunta voi halutessaan maksaa kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisää. Mahdollinen kuntalisä voidaan Kelan toimeenpanemana maksaa sekä kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen hoitorahan tai hoitolisän korotuksena. Kuntalisän määräytyminen voi perustua joko lasten iän mukaiseen porrastukseen tai lasten lukumäärän mukaisesti.

Perhepäivähoidon kustannuskorvaukset

Kuntaliitto antaa vuosittain suosituksen kunnallisen perhepäivähoidon kustannuskorvauksista. Kustannuskorvauksenpiiriin kuuluvat ne perhepäivähoitajat, jotka työskentelevät kotona.

Kustannuskorvaussuosituksessa perusteena käytetään elintarvikekustannusten osalta kuluttajahintaindeksin ravintoryhmän alaindeksin ja muiden kustannusten osalta kuluttajahintaindeksin muutosta. Suositusta tarkistetaan kalenterivuosittain käyttäen laskennan perusteena viimeisimpiä käytettävissä olevia indeksejä ja suositusvuoden arvioitua ao. kustannusten muutosta.

Kuntaliitto julkaisee kustannuskorvaussuositukset kunkin vuoden lopussa. Kuntaliitto toimii suositusta tehdessään yhteistyössä KT Kuntatyönantajien ja Julkisen alan unioni JAU ry:n kanssa.

Suositus kunnallisen perhepäivähoidon kustannuskorvauksista 2021

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksut

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen osalta sovelletaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia (1503/2016). Opetus- ja kulttuuriministeriö tarkistaa laissa määritellyn mukaisesti varhaiskasvatuksesta perittävät asiakasmaksut joka toinen vuosi (indeksitarkistus). Seuraavan indeksitarkistuksen mukaan tulorajoja sekä ylintä maksua muutetaan 1.8.2022 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriö antaa ilmoituksen asiaan liittyen loppuvuodesta 2021.

Perheen nuorimmaisen lapsen kokopäivähoitomaksu on enimmillään 288 euroa kuukaudessa. Ikäjärjestyksessä seuraavan kokoaikaisen varhaiskasvatuksessa olevan lapsen maksu on enintään 50 prosenttia nuorimman lapsen maksusta. Kustakin seuraavasta lapsesta määrättävä maksu on enintään 20 prosenttia nuorimman lapsen maksusta. Määrättäessä perheen toisen tai useamman lapsen maksua, käytetään määräytymisen perustana nuorimman lapsen laskennallista kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksua. Alle 27 euron suuruista varhaiskasvatusmaksua ei peritä.

Lähtökohtaisesti varhaiskasvatusmaksu peritään yhdeltätoista kuukaudelta. Maksu voidaan kuitenkin periä kahdeltatoista kuukaudelta, jos lapsi ei vuoden aikana ole poissa päivähoidosta yli ¾ kuukausimaksun perusteena olevien kuukausittaisten hoitopäivien määrästä.

Jos lapsen huoltajat eivät ota vastaan lapselle haettua ja myönnettyä varhaiskasvatuspaikkaa eikä sitä ole peruttu ennen päätöksen mukaista varhaiskasvatuksen aloitusaikaa, lapsen huoltajilta voidaan periä puolet päätöksen mukaisesta kuukausimaksusta.

Jos lapsen huoltajat varaavat lapselle varhaiskasvatuspaikan lomansa ajaksi eivätkä peruuta sitä, voidaan peruuttamatta jätetystä varhaiskasvatuspaikasta periä puolet kuukausimaksusta. Vaikka lapselle ei ole määrätty kuukausimaksua, voidaan käyttämättä jätetystä varhaiskasvatuksesta kuitenkin periä puolet varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 7 §:n mukaisesta pienimmästä perittävästä maksusta.

Kuntaliitto kysyy kahden vuoden välein varhaiskasvatuksen maksuperiaatteista.

Kuntien asiakasmaksuperiaatteet - selvitys 2018

Kuntien asiakasmaksuperiaatteet - selvitys 2020

Poissaolot ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alentamiset

Laskettaessa lapsen keskimääräistä viikoittaista aikaa varhaiskasvatuksessa, otetaan huomioon varhaiskasvatukseen varattu aika kalenterikuukauden ajalta.

Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa keskimäärin enintään 20 tuntia viikoittain, saa kuukausimaksu olla enintään 60 prosenttia varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 5 §:n mukaan määräytyvän kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksusta. Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa keskimäärin vähintään 35 tuntia viikoittain, voidaan kuukausimaksuna periä kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksu. Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa keskimäärin enemmän kuin 20 tuntia viikoittain, mutta alle 35 tuntia, tulee kunnan periä maksu, joka on suhteutettu varhaiskasvatusaikaan. Varhaiskasvatuksen maksua alentavana tekijänä on otettava huomioon myös perusopetuslain (628/1998) mukainen maksuton esiopetus.

Pääsääntöisesti maksu peritään myös tilapäisten poissaolojen ajalta. Kuitenkin, jos lapsi on sairautensa vuoksi päivähoidosta poissa yli kymmenen päivää kalenterikuukauden aikana, maksuna peritään puolet kuukausimaksusta. Maksua ei peritä lainkaan, jos lapsi on sairautensa vuoksi poissa hoidosta koko kalenterikuukauden. Jos lapsi on muusta syystä poissa päivähoidosta koko kalenterikuukauden, peritään puolet kuukausimaksusta.

Kehitysvammaisten lasten varhaiskasvatuksen asiakasmaksut

Jos kehitysvammaiselle lapselle järjestetään varhaiskasvatusta varhaiskasvatuslain mukaisesti, palvelusta voidaan periä varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain mukainen maksu. 

Kehitysvammaiset lapset voivat joskus olla varhaiskasvatuksessa vain kuntoutuksellisista syistä. Jos lapsen varhaiskasvatus on kokonaan erityishuolto-ohjelmaan kirjattua kuntoutusta eikä perhe muutoin käyttäisi oikeuttaan varhaiskasvatukseen, ei asiakasmaksuja voida periä, koska alle 16-vuotiaan osittainen ylläpito on erityishuollossa maksutonta. Kuntouttavaa varhaiskasvatusta voi olla myös osapäiväisesti.

Raportti: Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen kuntalisät ja palveluseteli 

Kuntaliitto toteuttaa joka toinen vuosi selvityksen lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisää sekä palveluseteliä maksavista kunnista. Ensimmäinen selvitys tehtiin vuonna 2007 ja vuodesta 2008 alkaen selvitys on tehty joka toinen vuosi. Vauvarahan osalta viimeinen kysely toteutettiin vuonna 2012. Samassa yhteydessä selvitykseen lisättiin palveluseteliä koskeva kartoitus. Vuoden 2018 kyselyn yhteydessä kartoitettiin ensimmäistä kertaa kuntien asiakasmaksuihin liittyviä käytänteitä. Siitä on julkaistu erillinen raportti. Viimeisin kartoitus on julkaistu xx.xx.2020. Asiakasmaksukäytänteiden osalta on julkaistu erillinen raportti.

Kuntalisät ja palveluseteli 2020

Kuntaliitto selvitti lokakuussa 2020 Manner-Suomen kunnille suunnatulla kyselyllä varhaiskasvatuksen tilaa kunnissa. Kyselyllä kartoitettiin kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen kuntalisiä ja perusteita niiden maksamiseen sekä palvelusetelin käyttöä varhaiskasvatuksessa.

Kuntaliiton kysely varhaiskasvatuksesta tehtiin sähköisenä Webropol -kyselynä lokakuussa 2020. Kysely lähetettiin kuntien kirjaamoihin ja siihen vastasivat
kunnissa varhaiskasvatuksesta vastaavat johtavat viranhaltijat. Kyselyyn vastasi Manner-Suomen kunnista 89,5 prosenttia (263 kuntaa). Manner-Suomessa oli kyselyn toteutushetkellä 294 kuntaa. Vuonna 2018 vastaavaan kyselyyn vastasi Manner-Suomen kunnista 86 prosenttia (255/295 kuntaa)

Kyselyyn vastasivat kaikki yli 100 000 asukkaan kunnat sekä lähes kaikki 20 001–50 000 asukasta käsittävistä kunnista, suhteellisesti vähiten vastaajia oli alle 50 001–100 000 asukkaan kunnissa. Kokonaisuutena kyselyyn vastattiin erittäin kattavasti, ainoastaan 31 Manner-Suomen kuntaa jätti vastaamatta. Maakuntatasoisesti katsoen Päijät-Hämeestä, Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Pohjanmaalta saatiin suhteellisesti muita alueita vähemmän vastauksia. Etelä-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnan alueiden kaikki kunnat vastasivat kyselyyn.

Kotihoidon tuen kuntalisää maksaa hieman useampi kunta (7) kuin edellisessä vuoden 2018 kyselyssä. Yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksavien kuntien osuus on edelleen hieman vähentynyt. Sen sijaan palvelusetelin käyttö varhaiskasvatuspalveluissa on edelleen kasvanut.

Kotihoidon tuen kuntalisä

Kyselyn perusteella kuntalisää vuonna 2020 maksoi 55 kuntaa (20,9 %) 263 kysymykseen vastanneen kunnan osalta. Kuntalisän maksamista kyselyn perusteella suunnitteli ainoastaan yksi kunta. Edellisen, vuonna 2018 toteutetun kyselyn mukaan 48 kuntaa (19 %) 253 kysymykseen vastanneen kunnan osalta maksoi kotihoidon tuen kuntalisää. Lasten kotihoidon tuen kuntalisän maksaminen on edelliseen kyselyyn verrattuna hieman noussut, tosin kyselyyn vastanneita kuntia oli myös hieman enemmän. Vuonna 2016 kuntalisää maksettiin 60 kunnassa (23 %) ja vuonna 2014 kuntalisää maksoi 85 kuntaa (30 % kyselyyn silloin vastanneista).

Kotihoidon tuen kuntalisän maksaminen on selvästi muita yleisempää suurissa yli 100 000 asukkaan kunnissa, joista neljä kuntaa yhdeksästä maksoi kuntalisää. Vähiten kuntalisää maksetaan 10 001–20 000 asukkaan kunnissa.

Lasten kotihoidon tuen kuntalisän suuruus oli vuonna 2020 keskimäärin 171 eu-roa/lapsi, vuoden 2018 kyselyssä se oli keskimäärin 147 euroa/lapsi. Keskimäärin kuntalisää maksettiin vuoden 2020 kyselyn perusteella alle 3-vuotiaasta lapsesta 177 euroa. Lisän suuruuden vaihteluväli oli alle 3-vuotiaasta lapsesta 77–350 euron välillä kunnasta riippuen. Yli 3-vuotiaasta maksettiin kuntalisää keskimäärin 114 euroa ja lisän vaihteluväli oli 40–350 euroa.

Yksityisen hoidon tuen kuntalisä

Yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksetaan 93 kunnassa (36 % kyselyyn osallistuneista kunnista) ja sen käyttöönottoa ei kyselyn perusteella ole suunnitteilla yhdessäkään kunnassa.  Vuonna 2018 yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksettiin 97 kunnassa ja 109 kunnassa vuonna 2016.

Yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksetaan erityisesti suurissa ja keskisuurissa vähintään 20 000 asukkaan kunnissa niin, että kuntalisää maksavien kuntien osuus on 77 prosenttia kysymykseen vastanneista kunnista. Pienemmissä alle 20 000 asukkaan kunnissa kuntalisää maksettiin noin 25 prosentissa kysymykseen vastanneiden kuntien osalta. Alle 5 000 asukkaan kunnista vain 17 kuntaa 110:sta kysymykseen vastanneista kunnista maksoi yksityisen hoidon tuen kuntalisää

Kuntalisän suuruus vaihtelee kokopäivähoidossa 84–783 euron välillä hoitomuodosta ja lapsen iästä riippuen. Alle 3-vuotiaiden kuntalisän suuruus/lapsi vaihteli 100-783 euron välillä hoitomuodosta riippuen kokopäivähoidossa ja yli 3-vuotiaiden kohdalla kokopäivähoidossa vaihteluväli oli 84-500 euroa/lapsi hoitomuodosta riippuen. Suuri osa yksityisen hoidon kuntalisää maksavista kunnista (76 %) on asettanut erityisiä ehtoja kuntalisän maksamiselle.

Palveluseteli

Kyselyyn vuonna 2020 vastanneista kunnista 95 (36 %) ilmoitti, että kunnassa on käytössä palveluseteli varhaiskasvatuspalveluissa. Vuonna 2018 kunnista 75 (30 %) ilmoitti, että kunnassa on käytössä palveluseteli varhaiskasvatuspalveluissa. Vuonna 2016 palveluseteliä käyttäviä kuntia oli huomattavasti vähemmän, yhteensä 48 (19 %) kuntaa. Palvelusetelin käyttöönotto oli suunnitelmissa vuonna 2020 viidessä kunnassa, vuoden 2018 osalta suunnitelmia oli 27 (11 %) kunnassa, kun vuonna 2016 16 kuntaa (6 %) suunnitteli palvelusetelin käyttöönottoa. Vuoden 2014 kyselyn mukaan 38 kunnassa oli palveluseteli käytössä varhaiskasvatuksessa ja 24 kuntaa suunnitteli sen käyttöönottamista. Vuonna 2012 palveluseteli oli käytössä vain 25 kunnassa ja 23 kuntaa suunnitteli sen käyttöön ottamista.

Palvelusetelien suuruus vaihtelee kunnasta riippuen 421–1210 euron välillä. Alimmillaan setelin arvo oli 27 euroa ja korkeimmillaan 2113 euroa. Kiinteähintaisen palvelusetelin arvo vaihteli 767–1210 välillä ja tulosidonnainen palvelusteli oli alimmillaan 27 euroa ja suurimmillaan 2113 euroa

Palvelustelin arvoon vaikuttaa erilaiset kertoimet. Kunnan määrittelemän palvelustelin perushintaan määriteltiin erilaisia kertoimia esimerkiksi lapsen iän, hoitoajan tai erityisen tuen perusteella. Yli kolmevuotiaan lapsen kerroin kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta oli 1,0 ja alle kolmevuotiaalla kerroin oli keskimäärin 1,54. Osapäiväisen toiminnan osalta käytettiin keskimäärin kerrointa 0,61 ja erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen kohdalla 1,81.

Kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisät ja palveluseteli - selvitys 2018

Kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisät ja palveluseteli - selvitys 2020

Kuntakohtaiset tiedot 2020

Varhaiskasvatuksen mitoitukset

Varhaiskasvatuksen lapsimäärän ja riittävän kasvatus-, opetus-, ja hoitotehtävissä olevan henkilöstön määritteleminen aiheuttaa usein keskustelua.  Eri ikäisiä ja eri aikoina läsnä olevia lapsia sisältävien ryhmien lapsimäärä määritellään palvelukertoimien avulla. Palvelukertoimet saadaan laskemalla kullekin lapselle varhaiskasvatusasetuksen mitoituksen pohjalta laskennallinen luku, jonka avulla voidaan määrittää ryhmän tai päiväkodin säädösten mukainen oikea lapsimäärä. Henkilöstön suhdeluku ei ole asetuksen mukaan ryhmäkohtainen, vaan päiväkotikohtainen. Päiväkodin lapsiryhmiä muodostettaessa otetaan huomioon varhaiskasvatuslaissa määritelty yhden lapsiryhmän enimmäiskoko.

Mitoituksen mukainen lapsimäärä voidaan ottaa päiväkotiin, mikäli ryhmässä tai päiväkodissa on tilaa ja varsinaisia lapsia on poissa. Oikeaa lapsimäärää määriteltäessä lasketaan vain päiväkodissa paikalla olevat lapset ja henkilöstö. Lasten määrän mukaan tarvittava henkilöstö tulee olla päiväkodissa paikalla ja käytettävissä. Henkilöstön ja lapsien sijoittumista tai toiminnan toteuttamista ei ole määritelty yksityiskohtaisesti. Työvuorojen ja lasten läsnäolojen suhteen tulisi pyrkiä siihen, että mitoitus toteutuu keskimäärin koko päivän aikana.

Kuntaliitto on toteuttanut yhteistyössä Vertikal oy:n kanssa laskurin, jolla voi arvioida päiväkodissa tai ryhmässä olevaa lapsimäärää suhteessa päiväkodin kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimiviin työntekijöihin. Laskuriin pääset tästä.  

Vapaa sivistystyö

 

Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää oppilaitoksen ylläpitämiseen luvan kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle.

Valtaosaa kansalaisopistoista ylläpitävät kunnat. Kansalaisopistoja on 177, kansanopistoja 77 mukaan lukien Snellmanin korkeakoulu. Oppivelvollisuuskoulutusta toteutetaan kansanopistoissa. Kesäyliopistojen määrä Suomessa on 20, opintokeskusten määrä on 12 ja lisäksi on 11 valtakunnallista liikunnan koulutuskeskusta. (oph.fi, 2020.) Myös kesäyliopistoja ylläpitävissä organisaatioissa monet kunnat ovat mukana ja seitsemää kansanopistoa ylläpitää kuntayhtymä tai kunta. Kesäyliopistot ovat alueellisen koulutustarjonnan oppilaitoksia, jotka järjestävät avointa yliopisto-opetusta ja muuta koulutusta.

Tällä hetkellä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa valmistellaan osaamisperustaista koulutusta, osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä oppivelvollisuuskoulutusta kansanopistoissa.

Laki vapaasta sivistystyöstä

Asetus vapaasta sivistystyöstä

Vapaan sivistystyön kautta hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

Opas vapaan sivistystyön osaamisperusteisen koulutuksen kuvaukseen  

Oppivelvollisuuden laajentaminen

Kansanopistojen oppivelvollisille suunnatun vapaan sivistystyön koulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2021

Kansalaisopistojen talous

Vapaan sivistystyön koulutuksen ylläpitäjillä ei ole lakisääteistä rahoitusosuutta vapaaseen sivistystyöhön. Valtionosuusrahoituksen ja koulutuksen ylläpitäjänä kuntien oman rahoituksen lisäksi muitakin rahoituslähteitä on. Esimerkiksi kansalaisopistojen tulolähteenä ovat asiakasmaksutulot, joiden tulee olla kohtuullisia. Valtionavustusrahoitusta ja mahdollisesti muuta ulkopuolista rahoitusta, esimerkiksi maksupalvelutoiminnasta tai hanketoiminnasta on mahdollista hakea.

Kansalaisopistojen toiminta ja talous -raportit

Kuntaliiton Kansalaisopistoverkosto kokoaa vuosittain yhteen vuosittain 15:n verkostossa olevan kuntaomisteisen kansalaisopiston toimintaan ja talouteen liittyviä keskeisiä tunnuslukuja.

Kansalaisopistojen toiminta ja talous 2019

tags